Matka jatkuu // The journey continues

Tanaan, noin kolmen tunnin kuluttua, noustaan jalleen koneeseen, pitkalle lennolle. Ensimmainen pysahdys on keskiyolla Australiassa, Brisbanessa: 7 tunnin valipysahdys ja epatoivoista unen tavoittelua lentokentalla. Australian aamunkoitteessa matka jatkuu, ja perilla Uudessa-Seelannissa ollaan iltapaivasta paikallista aikaa. Yovytaan lentokentan laheisyydessa ensimmainen yo ja aamulla hypataan vuokra-auton rattiin. Ei olla viela aivan varmoja suunnataanko suorilta etelaan vai pyoritaanko hetki pohjois-saarella ensin. Saaoloista sen verran, etta Uuden-Seelannin talvi nayttaisi olevan pohjois-saarella sellaista maksimissaan +15 astetta, etelassa taas hytistaan alle kymmenen asteen lukemissa. Shortsit ja kesahepeneet on pakattu laukun pohjalle, villasukat ja kuorivaatteet on nostettu paallimmaiseksi. Tervetuloa keskikesan talvi!

- - - 

Today, in about three hours, we hop on another airplane, for a long flight. Our first stop is around midnight in Brisbane, Australia: 7hr layover and desperate search for sleep. At dawn the journey continues and we'll reach New Zealand in the afternoon. We're gonna spend the first night in a hostel nearby the airport, and in the morning pick up our rental car. The destination after that is still unknown, we're not yet sure whether we'll head straight to South Island or spend some time in North first. The weather conditions of the New Zealand winter are quite chilly: in the northern part it's the maximum of 15 degrees Celsius, in south it's just few degrees above zero. Shorts and other summer clothes are packed to the very bottom of our backpacks, woollen socks and waterproof clothing are now on the top. Welcome, midsummer winter!

Terveisia paratiisista // Greetings from paradise

Vietetaan toiseksi viimeista iltaa Tiomanilla, Tekekin pikkukaupungissa. Tanaan saa on ollut hieman myrskyisa, muina paivina aurinko on hellinyt meita. Tultiin juuri snorklaamasta, harjoittelua huomista snorkalusreissua varten. Eilen patikoitiin lapi viidakon saaren toiselle puolelle, Juaraan. Siella etelainen kiinanmeri oli myrskyisampi, vilvoittava tuuli puhalsi koko ajan. Kaytiin uimassa ja hengahdettiin hetki, viidakkopatikointi ei ole mitaan kovin kevytta hommaa. Syotiin hetki evaita, ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Juaran rannikon toisessa paassa sijaitsevaa merikilpikonnien suojeluyhdistyksen paamajaa. Paikka oli hieno, taysin vapaaehtoisvoimin pyoriva keskus. Katseltuamme hetken ymparillemme paastiin tapaamaan keskuksessa asuva vihrea merikilpikonna Jo, joka syntyi sokeana eika olisi parjannyt luonnossa. 

Ollaan nahty valtavia liskoja ja kamalaa metelia pitavia lepakoita, viidakossa vastaan tuli pienempia liitoliskoja, lintuja, oravia ja apinoita, sammakoita, kaloja ja hyonteisia. Asuinpaikkamme, Samudra Swiss Cottage on upea paikka, henkilokunta on ystavallista ja meininki varsin rento. Jokapuolella on kissoja, minulla on jo oma lellikkini kissanpoikasista. Chaletit ovat upeita, sveitsilais-malesialaisen omistajan maalausten koristamia. Minulla on aika haikea mieli lahdon suhteen, miksi ihmeessa haluaisin lahtea tallaisesta paratiisista koleaan Uuteen-Seelantiin? C puolestaan vain totesi tietavansa jo nyt, etta tulee palaamaan tanne uudestaan.

- - - 

We're spending our second to last evening in paradise called Tioman island, in the small town of Tekek. Today the weather got a bit stormy, but otherwise we've been enjoying the sun and sea. We just got back from snorkeling, practice for our snorkeling trip tomorrow morning. Yesterday we hiked through the jungle to the other side of the island, Juara. There the South China Sea greeted us with big waves and a cooling wind blew all the time. We took a swim after the long hike and ate the snacks we brought with us, jungle trekking isn't the lightest activity one can come up with. We continued towards the other end of Juara beach line, to the Juara Turtle Project head courters. It was a nice place, volunteer-based centre for sea turtle conservation here in Tioman. After we looked around a bit we got to meet Jo, a green sea turtle who was born completely blind. She couldn't have survived in the ocean with no sight whatsoever and therefore lives in the conservation centre.  

We've seen other creatures too. Massive monitor lizards and fruit bats making horrible noise, smaller lizards, birds, jungle squirrels and monkeys, frogs, fish, and lots of exotic insects. The place we're staying, Samudra Swiss Cottage is amazing, staff is nice and atmosphere real mellow. There's also cats everywhere, I've already found my favorite one of the kittens. The chalets are great, decorated with paintings done by the swiss-malaysian owner. I feel sad already having to leave this paradise for winter in New Zealand. C again says that he knows he'll be back one day.

Malesia kuvina // Malaysia through my eyes

Kiireista lomailua // All the things we've done!

KESKIVIIKKO // WEDNESDAY

Tiistaina tehdyn elefanttisafarin jalkeen elama muuttui varsin hektiseksi. Matkatoimiston pomo tykastyi C:iin niin kovin, etta yhtakkia meilla olikin kalenteri buukattu tayteen erilaisia reissuja. Keskiviikkona lahdettiin aamuvarhain kohti Malesian hallinnollista keskusta, Putrajayaa. Ajatus siita, etta pitaisi herata ennen auringonnousua ihan vaan hallinnollisia rakennuksia katselemaan ei herattanyt suurta suosiota, mutta niin sita vaan reippaasti noustiin ylos ja hypattiin pakuun. Ja onneksi hypattiin; paikka nimittain oli jotain aivan uskomatonta. Tavalliset hallintorakennukset kalpenevat Malesian vastaavien rinnalla, taalla maan hallinto kun on rakentanut valtaelimille oman taydellisen kaupunkinsa. Rakennukset olivat hammastyttavia, jotkut maamerkit muistuttivat erehdyttavan paljon kaltaisiaan muissa maissa: ja oppaamme kertoikin Malesian hallituksen haikailematta kopioineen muun muassa Taj Mahalin kupolin, Lontoon kuuluisan London Bridgen, seka Sydney Harbourin ja Golden Gaten sillat. Kaupunki oli todella siisti, eika kaduilla juuri nakynyt ihmisia. Hallinto koostui paaosin islaminuskon kannattajista, ja hallituksen moskeijassa vieraillessamme, kaapuun verhoutuneena mietin millainen tulevaisuus Malesialla on, jos sen hallinnollinen paakaupunki on tallainen, todella epatodellinen paikka. Malesiassa politiikka hyppii muutenkin silmille, kun vaalit ovat taas lahestymassa. Ollaan retkillamme opittu jo kahden suurimman puolueen, demokraattien ja islamislaisoikeiston liput ja puolueen historia, kiitos loistavan oppaamme.

Keskiviikon ohjelma ei paattynyt Putrajayaan (jonka vieresta muuten loytyy Malesian oma teknologiakeskus tai Silicon Valley, nimeltaan Cyberjaya), vaan jatkettiin saman tien kohti illan tulikarpas-safaria. Ensin kaarrettiin suosittuun puistoalueeseen, jolla asui varsin ystavallinen apinalauma. Ruokittiin ahneita apionoita jonkin aikaa ja jatkettiin matkaa kohti jokea ja tulikarpasia. Koska saatiin erityiskohtelua firman pomolta, myos oppaamme piti huolen, etta saimme nahda ja kokea kaiken mita vain halusimme. Kun mainitsin haluavani kokeilla paikallisia ruokia, perui oppaamme ravintolavarauksemme, ja kaarsi paikallisen pikkukylan ravintolaan. Kokeilimme makeaa, mustaa teeta maidolla jota paikalliset juovat koko ajan, vuorokaudenajasta huolimatta. Soimme useammanlaisia paikallisia ruokia, joiden malajinkielisia nimia en muista, mutta herkuksi osoittautui leipa, jota kastettiin eri currykastikkeisiin. Kun vihdoin paastiin satamaan, josta venekyytimme tulikarpasten luo lahti, olin onnellinen tasta ruokalistan vaihdoksesta: ravintola oli kovan luokan seafood-paikka, taynna akvaarioita, joiden sisalla ui, kellui ja ryomi jos minkalaisia vedenelavia.

Veneajelu kesti noin puoli tuntia, mina, C ja meluisa kiinalaisryhma pimealla joella, vielakin hiostavan lampimana iltana. Katselin taivaalla kirkkaasti loistavia tahtia, ja mietin kuinka kaikki meidan yhteiset tutut katsovat tuota samaa taivasta - ja olin onnellinen, etta olen paassyt lahtemaan tallaiseen seikkailuun. Tulikarpaset loytyivat melko helposti, tuli aivan joulu mieleen kun ne valaisivat joen pengerta reunustavat puut ja pensaat. Ajeltiin veneella takaisin satamaan ja hypattiin jalleen pakuun. Nukahdettiin kotimatkalla, ja kun herattiin juuri ennen Kuala Lumpuria ilmoitti oppaamme, etta nyt lahdetaan etsimaan meille Laksaa, herkullista kookospohjaista currya. Mahat taynna ja vasyneina palattiin hostellille puolenyon aikaan.


- - -


After the elephant tour we did on Tuesday life got a bit hectic. The tour company owner grew to like C so much, that all of a sudden we had our calendar full with different tours and places to go. Early Wednesday morning we headed to the governmental centre of Malaysia, Putrajaya. The thought that I should wake up before sunrise just to see some government buildings didn't sound too intriguing, but somehow I found myself in the van anyway. And it actually turned out to be a very good call: that place was just unbelievable. "Normal" government buildings are nothing compared to the Malaysian

ones. Instead of having the buildings in Kuala Lumpur, they have built their own dream city outside the capital. Everything is brand new, clean and polished. There's not too many people to be seen on the streets, since only the government employees live there (and get housing + a nice car with the job). It's also strictly islamic area, which was interesting to hear. According to our guide the government of Malaysia has changed throughout the past years to less liberal and more islamic direction. It's quite interesting to see what kind of changes will follow in future years, if this is the direction the country is going. Some of the fancy buildings of Putrajaya also looked kinda familiar, and no wonder: they have copied some famous landmarks around the world, e.g. the Taj Mahal dome, Golden Gate bridge, London Bridge and Sydney Harbour bridge. "Yes, Malaysian government copyright", our guide ironically commented.

Wednesday's programme didn't end to Putrajaya (right next to it you can also find the Silicon Valley of Malaysia, Cyberjaya) since we continued to our next tour straight away. We had a firefly tour booked for the night and on our way there we stopped to feed some greedy yet friendly silver monkeys. Since we were treated as special guests our amazing Indian guide Balan really did his best to get us all we wanted. When I mentioned that I'd like to try some local food, he immediately canceled our seafood restaurant booking that normally comes with the tour, and took us to a local restaurant to introduce us some specialities like stretch tea and different local curries. When we finally reached the dock where our boat to the fireflies departed, I was happy about the change of menu: the restaurant where we were supposed to have dinner was a hardcore seafood place, with all sorts of creepy crawlies in massive fishtanks. Since neither of us really likes seafood we set off rather relieved.

The boat ride lasted about half an hour. It was me, C and a noisy group of Chinese people in the dark night. I was looking at the stars twinkling real bright in the sky and thought about all the people we know, in different parts of the world, maybe looking at that exact same sky - and felt happy to be on this amazing adventure. We found the fireflies pretty soon, it almost felt like Christmas watching the bushes and trees all lightened up. It was all new to me, we don't have such things in the cold north. After the boat trip we drove back to KL. We both fell asleep and woke up to our guide happily announcing that now we're off to find some Curry Laksa (another food I had mentioned earlier) for us. Stomachs full with yummy food and tired we returned to our hostel around midnight.

TORSTAI // THURSDAY

Torstaina oli taas aikainen heratys, talla kertaa retkelle josta oltiin jo valmiiksi innoissamme. Cameron Highlands on pohjoisemmassa ja vuoristoisemmassa osassa Malesiaa, ja alueen laaksoissa viljellaan kaikkea mahdollista. Paanahtavyys on BOH (Best of Highlands, tietenkin) teeplantaasi, hehtaaritolkulla kukkulaa ja laaksoa taynna ihanan tuoksuisia teeviljelmia. Plantaasin perusti aikanaan brittilainen miekkonen,  tuo kansa kun on tunnettu fanaattisuudestaan teehen. Vierailtiin sisalla tee-tehtaassa ja nahtiin kaikki teenvalmistuksen eri vaiheet. Kun kierros oli ohi, naispuolinen, intialaistaustainen oppaamme kysyi minulta mista olen kotoisin, kuinka vanha olen ja olenko naimisissa. Hammentyneena vastasin kysymyksiin, nainen vastasi tahan hymyillen ja nyokaten. C:n mukaan oppaalla oli varmasti naimaikainen veli, jolle etsittiin rikasta valkoista vaimoa. Lisaksi kavuttiin yhden kukkulan huipulle, ihailtiin maisemia ja nautittiin vilpoisesta tuulesta, Kuala Lumpurin hiostavan helteen jalkeen. Talla reissulla kaytiin myos mehilais- ja mansikkafarmilla, kaktusmyymalassa ja pikkukaupungin markkinoilla. Matkan varrella oli myos Malesian alkuperaisasukkaiden kylapahanen, jossa pysahdyttiin ja tavattiin paikalliset. Eras heimon miehista opetti meita ampumaan bambusta valmistetulla puhallusaseella, osuin heti ensi yrityksella maalitauluna roikkuvaan nallekarhuun. Mies naytti meille viidakosta pelastamaansa viikon ikaista apinanpoikasta, jonka emo oli kuollut ja jota mies nyt ruokki ja hoiti. Naiden ihmisten koteihin mennessa olo oli epamukava ja tunkeileva, yritettiin jaada ulos, mutta meidat tultiin kadesta pitaen hakemaan. Onneksi oppaamme kuitenkin kertoi heimolle maksettavan tasta hyvasta.


- - -


On Thursday we had another early wake, this time to go on a trip we were already excited about. Cameron Highlands is a place north from KL with hills and cooler climate, allowing the locals to plant just about anything there. The main attraction of Cameron Highlands is also known by name BOH (Best of Highlands, of course), extensive tea plantations. The smell of fresh tea was stunning when we hopped out of the van! The plantations and company was founded by an Englishman some good years ago, the British are sure well known for their fanaticism to tea. We visited the tea factory and saw all the stages of quality tea producing. After the tour was over, the Indian female BOH guide of ours asked me where I'm from, how old am I and whether I'm married or not. A little confused I answered the questions, she nodded and smiled. According to C the woman without a doubt has a brother in search for a nice little wife, if rich, white or European, even better.

The Cameron Highlands trip took us also to a strawberry farm, bee farm, cactus shop and the afternoon market of a local hill village. Along the way we stopped in a Orang Asli village too, where some of the aboriginals of Malaysia live. One of the tribe men taught us to use the bamboo blowpipe they use for hunting - I hit the goal, a rugged teddybear, on my first try. The man also showed us a tiny monkey baby he rescued from the jungle after its mother had died. That little thing was only one week old, and so adorable we just wished to take it with us. Visiting the homes of these people felt quite uncomfortable and intruding, we even tried to stay outside but our guide insisted us to come and see. Fortunately they at least pay the tribe some money for this.

PERJANTAI // FRIDAY

Kun torstaista oltiin selvitty ja iltamyohalla paastiin takaisin hostellille, piti alkaa pakkaamaan laukkuja seuraavaa safaria varten. Kevytta ja hyttysenkestavaa, patikointivermeet ja uimapuvut. Viikon kruunasi kolmen paivan ja kahden yon reissu Taman Negaran viidakkoon, Malesian kansallispuistoon. Kolme tuntia bussissa, jonka hurjassa vuoristorata-kyydissa pelkasin menettavani henkeni; ja kolme tuntia viidakkojoella kalastusveneessa, jonka kyyti oli ihanan tasaista ja maisemat huikeita. Perilla meita kohdeltiin kuin parempaakin vakea, firman pomo oli informoinut henkilokuntaansa hanen erityisvieraansa (C) saapumisesta. Saatiin kyyti jeepin perassa hotellille, levattiin hetki ja lahdettiin joen rantaan illallistamaan. Viidakkokaupungiksi Taman Negaran alueella oli aika paljon majotustilaa ja kelluvia ravintoloita, mutta meininki oli viidakon mukainen.

Ensimmaisena iltana kaytiin oisella viidakkokavelylla oppaan ja taskulamppujen kera. Rapsuttelin kesyyntynytta, jattimaista tapiiria toimiston pihassa, ja itse kavelylla nahtiin monenmoisia hyonteisia, kaarme, tarantella, skorpioni ja sambapeuroja. Lauantai oli viela kiireisempi: aamulla mentiin ensin Canopy Walkwaylle, koysiratasillalle viidakon siimekseen. Onnekseni osa radasta oli suljettu korjaustoiden vuoksi, minulle 35metrin korkeus heiluvalla koysiradalla oli tarpeeksi jo sekin. Radan jalkeen patikoimme ryhman kanssa sen metsaalueen korkeimmille huipuille. Nakoalapaikat itsessaan eivat olleet kovin korkealla ja saakin oli vahan sumuinen, joten maisemat eivat olleet niin upeat kuin kirkkaalla taivaalla. Mutta itse patikointi oli palkitsevaa, joskin todella raskasta. Koko matka oli jyrkkaa ja juurakkoista nousua, joistain kohdista selvisi vain liaaneista kiinni pitamalla. Huipulle asti patikoi myos kaksi pienta intilalaista lasta, ihmeteltiin koko ryhman voimin heidan sisukkuuttaan. Kun viidakosta oltiin palattu, oli seuraavaksi vuorossa kosteampaa menoa, eraanlaista koskenlaskua pitkalla puisella kalastusveneella. Tassa aktiviteetissa kastuminen oli varmaa, kun vene keikkui ja heilui koskien aalloissa. Jokivesi oli kuitenkin niin lamminta, etta roiskeet olivat tervetulleita ja jokiajelu todella hauska. Vierailtiin viidakon oman heimon leirissa, joka oli samaa alkuperaa Cameron Highlandsin alkuperaiskansan kanssa, vaikka kieli ja metsastysvalineet olivatkin hieman erilaiset. 

Illaksi meille suositeltiin viela yhta erityisen jannittavaa aktiviteettia, yollista viidakkosafaria nelivetoisen maasturin kyydissa. Tartuttiin tarjoukseen, ja puoli yhdeksalta illalla hypattiin auton lavalle. Koska safarille oli halukkaita tulijoita riittamiin, eivat kaikki mahtuneet lavalle. Katolla istui toinen oppaista, jonka tehtava oli valaista lampulla puita ja maastoa, elaimia etsien. Mina, C ja eras hollantilaismies hypattiin pyydettaessa mekin sinne auton katolle, siella oli patjat ja kaikki optimaalista viidakkosafaria varten. Ja mita kaikkea me nahtiin? Kun aiemmin tekemamme viidakkokavely oli lahinna hyonteisten nakemista, oli tama safari pikemminkin elainten etsimista. En ollut uskoa silmiani, kun pian asutusalueen ulkopuolelle paastyamme vieressani istuva opas osoitti valon eraan harjanteen paalle, ja pikaisesti koputti auton kattoa ilmoittaakseen kuskille, etta pysahtyy. Valokeilassa nakyi kiiluva silmapari ja iso musta paa. Kohta elain nousi, ja tajusimme tuijottavamme mustaa pantteria. Kuski nousi auton ratista konepellille ihmettelemaan nakya, molemmat oppaatkin kertoivat tapaavansa pantterin ensimmaista kertaa - niin visusti puiston kissaelaimet yleensa pysyttelevat piilossa. Kun kissa aikansa meita ihmeteltyaan vetaytyi pensaiden suojiin, lahdettiin hakeltyneina jatkamaan matkaa. Ajeltiin pitkin metsia ja palmuplantaaseja, nahtiin vesipuhveleita, lehmia, kaarme, lepakoita, kotkia, jonkin pienemman trooppisen kissaelaimen poikanen ja epailematta taustalla emokin, slow lorris eli hidas lori seka aivan safarin lopuksi viela toinen vilaus pantterista. Kuski kaarsi taytta vauhtia samaan paikkaan missa naimme pantterin ensimmaisen kerran, ja sielta sen silmat kiiluivat jalleen. Uskomatonta. Nukkumaan mentiin hieman hamillaan kaikesta nakemastamme ja kokemastamme.


- - -


After we survived the tour on Thursday and got back to our hostel, late at night, we had to start packing for the next trip. Something light and mosquito proof, hiking gear and swimsuits. Our busy week culminated to 3 day 2 night trip to the jungle of Taman Negara, the national park of Malaysia. Three hours in a bus, the ride was like in a horrible roller coaster and I was honestly afraid to lose my life. Quick stop, lunch, another 3hrs this time on a boat, smoothly cruising along the jungle river - this part was very enjoyable. For a jungle village Taman Negara was rather well established, about a dozen places offering accommodation and plenty of tiny restaurants.

The first night we took a night jungle walk to the depths of Taman Negara, with a guide & flashlights. We got to scratch tamed tapirs who had wandered from the jungle to get some food and affection from people. In the dark jungle we saw heaps of different insects, mostly walking sticks and crickets, a snake, tarantula, scorpion and samba deers. Saturday was even busier. In the morning we headed to Canopy Walkway, a treetop ropebridge. Fortunately some  higher parts of the aerial ropeway were under maintenance, to me the height of 35 meters on a swinging ropebridge was enough. After this we hiked to the hilltop of this particular area. The lookout spots weren't actually that high, some hundred meters, but the hike itself was tough. Jungle hiking is some serious business, steep hike uphill with tree roots everywhere, occasionally having to hold on to the lianas to get forward. There were two young Indian kids who hiked all the way to the top them too, I admired that persistence. When we got back from the jungle we were advised to prepare to get wet. We went off shooting the rapids with a long wooden fishing boat: in this activity getting wet was inevitable. The river water was so warm that the splashes were gladly welcomed, this ride was a lot of fun. We again visited a Orang Asli village, this time just located in the Taman Negara area.

For our last evening in the jungle our guide recommended something special for us, a nighttime 4WD jungle safari. When the night jungle walk we did before was mostly focused on spotting insects, this safari was for the bigger game. Tour was fully booked, and since we couldn't all fit to the back of the car, me, C and a Dutch guy hopped to the roof.  And what did we see? I couldn't believe my eyes when shortly after we left the residential district the guy sitting next to me, holding the searchlight, spotted something and knocked the roof of the car for the driver to stop. When he found the spot with the searchlight again the whole van gasped. There was a black panther looking back at us from the hilltop right next to the road. Even the driver climbed out amazed, both of the guides told that it was a first time for them too to see this wild animal. When the giant black cat had enough of us it retrieved to the bushes and we continued the safari. We drove through woods and palm plantations, saw cows, water buffalos, a snake, bats, eagles, some smaller wild cats, a slow lorris (!) and just before heading back home, another glimpse of the black panther. What an amazing experience! We fell asleep astonished by all we had seen and experienced.

Jumbo-tour

Herasin aamulla siihen, etta joku paukutti oven takana. Kommin sangysta avaamaan oven, jonka takaa sisaan ryntasi C, lahestulkoon huutaen "Get your shit together - we're going to see baby elephants!". Kiukkuisena mutisin tasta yllattavasta heratyksesta ja puin pikaisesti paalle. C oli noussut aikaisin aamulla kaydakseen jututtamassa paikallisen matkatoimiston pomoa, tarjoten markkinointipalveluitaan ilmaisia retkia vastaan. Omistaja oli ollut ilmeisen innoissaan ideasta, ja kiireella siis lahdettiin kohti Malesian valtion yllapitamaa norsujen suojelualuetta. Puisto sijaitsee Pahangin alueella, itaisella puolella tata Malesian lantista saarta, jossa myos Taman Negaran sademetsat ovat. Matka puistoon kesti melko kauan, valilla pysahdyttiin vessatauolle, jonka aikana onnistuin ostamaan itselleni papaija-meloni -aamiaisen. Seuraava pysahdys oli peurapuistossa, jossa ruokittiin suloisia peuroja, ihmeteltiin monenmoisia lintuja, nahtiin iguaani nimelta Godzilla ja tulipa siina tohinassa myos pideltya valtavaa pytonia olkapaillani. Taalta matka jatkui suoraan elefanttipuistoon, jossa ensin syotiin lounas paikallisessa ravintolassa, sitten katsottiin kiinnostava dokumentti Malesian norsujen suojelusta - ja lopulta paastiin itse fanttien luokse. 

Nuo uljaat karsaelaimet ovat massiivisia! Aluksi norsujen kokoa vahan jannitti, mutta pian niiden kanssa jo oppi olemaan. Ensin paastiin hemmottelemaan norsuja pahkinoilla, sitten puiston norsut esittelivat rooliaan ihmisen apulaisena, jonka jalkeen ne palkittiin tuoreilla papaijoilla. Kun pahkinoiden kohdalla norsut yksinkertaisesti vain imaisevat ne karsaansa, ja siirtavat ne siita suuhun, papaijat sai antaa suoraan suuhun, ken uskalsi. Norsuilla on iso ja suloinen suu, voin kertoa. Hypattiin norsujen selkaan kokeilemaan milta tallaisilla elaimilla ratsastaminen tuntuu: kyyti oli tasaisen rauhallista, joskin valilla tuntui kuin tasapaino olisi kadonnut, fantin kaantyessa. Valtavat korvat lapsyttamassa jalkoja vasten saivat minut hihittamaan meidan norsun, Bangun, selassa. Kun norsukyyti oli ohi, vuorossa oli koko paivan ikimuistoisin osuus. Viereisessa joessa vesi oli suunnilleen kahluukorkuista,  ja kuumana paivana ihanan viilean tuntoista. Kyseessa ei kuitenkaan ollut mikaan tavallinen uimareissu, vaan mukaan tuli kaksi vauvanorsua. Fantit molskivat ja polskivat vedessa, valilla istuen, valilla kyljellaan maaten ja hiekkahieronnasta nauttien. Ne parskivat vetta karsillaan ja nauttivat, kun hoitajat & vedessaolijat hieroivat ja kastelivat niita. Kun joessa oli kylvetty riittavasti, kipittivat pikkunorsut kuuliaisesti hoitajien rinnalla takaisin kohti aitauksia. Ennen lahtoa kaytiin viela hyvailemassa muutamaa norsua, pahkinoiden kera. Aika ikimuistoinen paiva.

- - - 

I woke up this morning to someone banging on the door. As I opened it, still half asleep, C rushed in, nearly shouting "Get your shit together, we're going to see baby elephants!". He had woken up early to go do business with the local tour operator, and obviously succeeded well. Still tired and grumpy I mumbled something angrily, while getting myself ready as fast as I could. We were heading to the national elephant conservation park, run by the state of Malaysia. The park is located in Pahang area, where also the rainforest of Taman Negara is. It was a rather long drive, we made a quick toilet stop after some time and I managed to get some papayas and melons for breakfast. The drive continued, until we arrived to the deerpark on our way to the elephants. The park was nice: we got to feed the moosedeers, see a mousedeer (tiniest in the world), iguana called Godzilla, rabbits, guinea pigs, plenty of different birds.. and we even ended up holding a massive python on our shoulders. From here the trip continued straight to the elephant park, where we first dined in a local restaurant, then saw an interesting documentary about the elephant conservation in Malaysia - and finally got to go see the elephants themselves.

Those creatures are huge! At first I felt a little nervous due to their impressive size, but soon got used to it. First we got to pamper the jumbos with peanuts, then some of the elephants of the park showed their skills to the audience. This performance was of course rewarded, and we got to feed the giants with fresh papayas. When with peanuts you would simply pass them to the elephant who then picks them with its trunk, the papaya could be given straight to the mouth of the elephants, if you dared. A mouth of an elephant is big and cute, I can tell. We hopped on the back of an elephant and got to try how it feels to ride one. When the ride was over we got to the best part of the whole day. There was a river running through the park, and since it was a very warm day the cooling water was really nice. But it wasn't any regular swim I'm talking about. People who wanted to refresh themselves in the river were accompanied by two baby elephants, who were enjoying the bath by lying on the water, splashing water with their trunks and calmly sitting in the river, while the staff and people around them were massaging them with sand and pouring water on them. When the bath time was over, followed the baby elephants the staff back to their families. Before leaving we said bye to the elephants. Quite a memorable day. 

Malesian ihmeet // Wonders of Malaysia

Ollaan vietetty nyt kaksi paivaa Kuala Lumpurissa, enka tieda mista kertoisin ensin. Oltiin lauantai-iltana, yhdeksalta Malesian aikaa perilla Kuala Lumpurissa, loistokkaan ykkosluokan bussimatkan jalkeen. Rajanylitys Singaporesta Malesiaan oli jannittava kokemus, kun se oli minulle ensimmainen laatuaan. Vihdoin sain passiinikin leimoja! Rajanylityksen jalkeen maisema oli yhta viidakkoa, bambua toisen peraan, jokunen paikallinen skootterin selassa siella taalla. Tuijotin lumoutuneena ulos ikkunasta ensimmaiset puoli tuntia, mutta kun maisema ei sen suuremmin miksikaan siita muuttunut, kaannyin bussin leffatarjonnan puoleen. Bussi jatti meidat aivan kuuluisien Petronasin tornien juureen, josta etsittiin taksi hostellille. Taalla tinkiminen on olennaisin juttu kaikessa kaupankaynnissa, turisteille tarjotaan aika tahtitieteellisia lukuja kaiken suhteen - oli kyse sitten taksimatkasta (vain harva taksi kayttaa mittaria, hinta tulee neuvotella etukateen), ruoasta tai vaatteista katumarkkinoilla. 

Asutaan aivan Chinatownin kupeessa ja lahella Kuala Lumpurin Central Marketia, molemmat kaupungin katukaupan keskuksia. Sijainti on tuonut monia sellaisia kokemuksia, joita ei keskustan hotellikortteleista loydy: on kulkukoiria- ja kissoja, rottia ja torakoita, ja kala-jalkaterapiaa. Linnut on aanekkaita ja joka puolella, samoin Chinatownin myyntimiehet. Kun sunnuntai vietettiin ostosten parissa, Chinatownissa ja ostosparatiisi Bukit Bintangissa, tanaan paatettiin palata luontoon. Hypattiin paikallisjunaan ja matkustettiin naurettavan halvalla aivan linjan paahan, Batu Caves -nimiseen nahtavyyteen. Luolien suulla seisoo valtava kullattu hindujumala, ja sisalla luolassa on useampiakin pyhattoja. Kavuttiin sata askelmaa ylos tippukiviluolaan, paikoittain pysahtyen ihmettelemaan royhkeita varastelevia apinoita. Takaisin alas paastyamme syotiin evaita ja yritettiin juoda vetta minka kerettiin, paiva oli kiitettavan lammin, +34 astetta ja aurinkoa. Junassa matkalla takaisin paatettiin testata jalkojamme viela vahan ja jaatiin pois Kuala Lumpurin keskuspuiston kohdalla. Puistossa oli sen luonnollisen vehreyden lisaksi kasapain apinoita, lintupuisto, perhospuisto ja peurapuisto. Paatettiin kuitenkin kavella ympari puistoa aivan vapaasti, ja nahtiin kylla silti lintuja, apinoita, varaani ja perhosia. 

Eilen varattiin lennot unelmien saarelleni, Tiomanille. Aamulla C varasi meille majoituksen rantachaletista. Tasan viikon paasta valkoiset rannat, kirkkaat vedet ja viidakkovaellukset on vihdoin totta! Pitaa tosin muistaa, etta totta ovat myos joka sortin hyttyset, muurahaiset ja muut trooppisten saarten asukkaat. Tassa koetellaan sietokykya ihan tosissaan, mutta uskon kokemuksen kuitenkin jaavan mieleen enemmankin elamyksena, kuin tuskaisena otokoiden pakenemisena. Tiomanilla vietetyn vajaan viikon jalkeen lennetaan suoraan Singaporeen, josta matka jatkuu Uuteen-Seelantiin.


- - -


We've spent only two days in Malaysia, but already done so much that it's hard to decide where to begin. We arrived in Kuala Lumpur on Saturday night, around 9PM, after our luxurious 1st Class bus trip. The border control when crossing from Singapore to Malaysia was all new and exciting for me, due to the free mobility in the EU. I finally got some stamps for my passport too! The first sights of Malaysia were endless palm tree plantations that went on and on, until I decided to stop looking for more and concentrated on the entertainment selection in the bus. The bus stopped right next to the famous Petronas twin towers, and since we got the view here we didn't need to return here anymore. We took a taxi (after a search for one that agrees to use meter) to our hostel in Chinatown area - and happened to pick the one offered by a gentleman who used to work on a ship and had visited Finland.

Living right behind the corner of Chinatown has brought me new experiences, such that I could never have in Finland. There's cats, rats and cockroaches on the streets, more people than anyone needs and the traffic is bizarre. We spent Sunday shopping, first in the famous shopping area of Bukit Bintang and then in Chinatown, where we really learned to negotiate for the price. Since Sunday was filled with shopping, we dedicated Monday for something else. We hopped on a commuter train that took us to Batu Caves, a Hindu shrine and a famous attraction quite near to KL. To reach the caves one must climb up the approximately 100 steep steps, and avoid the greedy stealing monkeys. In front of the cave stands a massive golden statue of a Hindy god. The day was warm enough, about 34 degrees Celsius. When riding the train back to KL we decided to test our legs some more and hopped off nearby the Central Park of Kuala Lumpur. The Bird park was already closing when we reached it, but we decided to walk around the rest of the big, beautiful park anyway. And even without going to a special park, we saw plenty of birds, a monitor lizard, deer, bugs and beautiful flowers.

Yesterday we booked our flights to the island of my dreams, Tioman. In exactly one week white sandy beaches, jungle trekking, birds, ocean, snorkling and all the colourful sealife becomes reality. Although I need to remember that also the moskitos and several creepy crawlies of the jungle are very much real - that's gonna be interesting. Nevertheless I believe the experience will be unforgettable, in a good way, nevermind the bugs. After a week in Tioman we fly back to Singapore, and from there to New Zealand.

Fishy business at the Central Market, Kuala Lumpur

Farewell Singapore, hello Malaysia

Tanaan hypataan ykkosluokan bussiin ja ajellaan viitisen tuntia Malesian paakaupunkiin, Kuala Lumpuriin. // Today we jump on to a First Class bus, with meals and movies and everything, and drive about 5 hours to the capital of Malaysia, Kuala Lumpur.

Makuja ja mausteita // Exotic experiences

Singaporesta loytyy erilaisten etnisten ryhmien keskittymia: on kiinalaisia, arabimaiden edustajia ja intialaisia. Singaporen Chinatown on hurmaava, joskin varsinainen turistikeskittyma. Varikkaat kujat taynna kojuja, kojut paaosin taynna turistikraasaa. Mutta tunnelma oli ihana, paiva kuuma ja aurinkoinen. Kaveltiin hotellilta sillan yli Chinatownin puolelle, jossa pyorittiin jokunen tunti. Yhden valtavan kiinalaiskauppojen keskittyman uumenista sieraimiin leijaili yhtakkia melko inhottava haju, jota ihmeteltiin. Paatettiin kavella kohti hajun lahdetta, ja paadyttiin isolle durian-hedelmien myyntikojulle. Oltiin luettu naista haisevista "hedelmien kuninkaista" ennen matkalle lahtoa, ja koska reissussa pitaa aina kokeilla uusia, paikallisia juttuja, mehan sitten ostettiin yksi piikkihaisuli. Mina paasin ensimmaiseksi maistajaksi, ja maku oli kertakaikkiaan kamala. Hedelmaliha naytti kypsennetyn kanalta tai kananmunalta, maku oli jokseenkin samankaltainen. Meille hedelman myynyt nainen tarkkaili elamystamme sen verran tarkasti, etta pyrin pitamaan inhonvaristykseni kurissa. C:n reaktio oli sama, yokotys. Onneksi kokemuksesta on loistavaa videomateriaalia muistoksi! Muutama durianin ystava istui viereisessa poydassa nautiskelemassa hedelmistaan, ja ehdotin C:lle, etta lahjoittaisimme omamme heille. Miehet olivat eleesta mielissaan, ja vannottivat meita palaamaan seuraavana paivana takaisin maistamaan hedelmaa uudelleen: makuun kuulemma tottuu ja siita oppii pitamaan. Ennen kuin huomasimmekaan, olimmekin saaneet kaksi uutta ystavaa, jotka vastalahjaksi ostivat meille tuoreet kookokset nautittavaksi. Miehet olivat Sydneyssa nykyaan asuva pariskunta, toinen alkujaan Singaporesta, toinen Malesiasta. He kertoivat matkustavansa Singaporeen lahestulkoon pelkastaan herkuttelemaan ruoalla ja hedelmilla. Ennen kuin tiemme erosivat, otettiin viela kaverikuvia ja esittaydyttiin ihan kunnolla.

Hostellimme sijaitsee aivan kaupungin arabikeskittyman ytimessa, moskeijoiden ja kymmenien kauniita kankaita myyvien liikkeiden ymparoimana. Arabikaupungissa on valjempaa kuin ruuhkaisessa Chinatownissa, joskin liikkeita ja ihania ravintoloita loytyy joka puolelta. On mielenkiintoista huomata, kuinka joka uskonnolle ja sen edustajille loytyy tilaa. Itse jopa paadyin pohtimaan, onko olkapaat paljastava paita liikaa muslimikeskittyman kaduilla. 

Little India taas oli jotain aivan muuta. C oli jo aiemmin varoittanutkin minua kaupunginosan erikoisuudesta: naiset ovat jokseenkin harvinainen naky Little Indian kaduilla. Joka puolella on yksinomaan intialaisia miehia ja liikkeissa myydan lahinna miesten vaatteita. Vaikka kuinka olen ajatellut olevani avoin ja uudenlaisia kulttuurikokemuksia pelkastaan janoava ihminen, kokemus oli jokseenkin ahdistava. Tahan saattaa toki vaikuttaa myos kuumankostea paiva tai vasymys, ehka toisella visiitilla tunnelma olisi jo toinen. Ruuhkaisia katuja sokkeloidessamme tunsin oloni luonnonoikuksi, niin intensiivisesti minua tuijotettiin. Muistan lukeneeni jostain, etta kyseisen kulttuurin vaikutuspiirissa turistinaisten ei tulisi myoskaan provosoida miehia ottamalla katsekontaktia heihin. Kulttuurieroja, kylla, mutta minun teki vain mieli mulkoilla heita yhta royhkeasti takaisin. Yleensa miehet kaansivat katseensa vasta jos C eleillaan teki selvaksi meidan olevan yhdessa, ja tuijotti heita takaisin. Minun mulkoiluni luultavasti olisi vain lyonyt lisaa bensaa liekkeihin. Jalkeenpain ajateltuna on hieman saali, etta tunsin oloni jokseenkin epamukavaksi: kaikki ne varit ja tuoksut olisi ollut mukava ikuistaa aivan rauhassa. Ehka paluumatkalla tehdaan uusi visiitti Singaporen Little Indiaan - vaikka samanlainen loytyy myos Malesian Kuala Lumpurista.


- - -


There are multiple different ethnic groups gathered to their respective areas in Singapore. There's Chinese, Indian and Arabic populations - living in Chinatown, Little India and Arab town. We visited Chinatown on our second day here in Singapore. I found it charming, though packed with people, both locals and tourists. Colorful booths filled with tourist stuff made in Hong Kong, exotic tastes and smells. While strolling through Chinatown, we caught a nasty smell to our noses all of a sudden. For some reason we decided to follow the stink to its origins. What we found, was a fruit stand filled with Durians, famous exotic fruit down here. Durians are notorious for their distinctive smell, that resembles rotten eggs or something dying. Since we had read about the fruit before the trip, and decided to try it if an opportunity occurs, we had to buy one. I was the first to give Durian a chance - but that didn't quite work out. The taste is purely disgusting, I had to struggle to get my one bite down. C didn't succeed any better, he disliked it even more loudly. There were couple of Durian-lovers sitting in the next table enjoying their fruits, and I suggested we'd give our unfinished fruit to them. The two men were very pleased of our gesture, and as a thank you wanted to buy us fresh coconuts to try. Coconuts were a bigger success, although the men made us swear to come back the next day and give Durian a second chance: apparently you can get used to the taste and even start liking it after a while.

Our hostel is located right in the heart of the Arab district of Singapore, next to the Sultan Mosque and tens of stores selling beautiful Arabic fabrics. Compared to Chinatown, the Arab district is not so crowded, yet filled with shops and restaurants. It's interesting to notice how there's room for all the different religions and people in Singapore.

Little India then was something completely different. C had already warned me beforehand, telling me that the area might cause a tiny shock in me since it's filled with Indian men, women hardly to be seen on the streets. Well, he was right. I felt like carrying the plague due to the stares I received from the men. I remember reading somewhere, that in some cultures it's not recommended/appropriate for tourist women to take eye contact with local men, that being a encouraging gesture. Cultural differences, yes, but all I felt like doing was staring back at them, angrily. However, my stares would have probably just added fuel to the fire. When I think of it now, it's a pity that I felt so uneasy there, I would have liked to let the smells and sounds soak in, without stressing. Maybe on our way back we make another visit in Little India - or enjoy the one in Kuala Lumpur properly, with time.

Arjen luksusta // Luxury life

Tama loma alkoi varsin hulppeasti. C oli puhunut muutama paiva ennen reissua jarjestaneensa minulle yllatyksen ensimmaisen paivan osalta, valmistuijaislahjaksi ja loman kunnolliseksi starttaamiseksi. Kun tiistaina laskeuduttiin paahteisen kuumaan ja kosteaan Singaporeen, rahanvaihdon jalkeen hypattiin taksiin  ja suunnattiin kohti maaranpaata jonka vain C ja taksikuski tiesivat. Ihailin ikkunasta palmupuita ja pilvenpiirtajia, naureskeltiin Singaporen kuuluisaa rantakohdetta ja sen horisonttia, jossa nakyi toinen toistaan suurempia risteily- ja oljynporausaluksia. Taksimatka oli melko lyhyt ja ihanan vilpoinen ilmastoidussa taksissa. Kaarrettiin aivan Singaporen keskustaan ja pysahdyttiin Naumi -hotellin eteen. Pyorittelin silmiani jo pihalla: paikka oli todella tyylikas. Astuttiin sisaan ja kauniit aasialaisnaiset siisteissa jakkupuvuissaan ja korkokengissaan kiikuttivat meille jaavetta ja kyselivat kuulumisia. Koitin peitella yllattyneisyyttani heidan edessaan,  C vastasi aimistyneeseen katseeseeni hymyillen. Meidat saatettiin huoneeseemme, joka oli hotellin kommahdyksen takia jouduttu vaihtamaan: Deluxe -huoneesta Premium -sviittiin. Heti kun hotellivirkailijatar oli jattanyt huoneen, hihkuin ihmetystani C:lle ja kilpaa katsastettiin sviitin huoneet. Pian toinen hotellivirkailija jo toikin laukkumme, ja hetki sen jalkeen respasta tuotiin lasilliset shamppanjaa. 5 tahden luksushotelli Singaporen keskustassa; taidan yrittaa valmistua pian uudelleen. 

Kun oltiin paasty rauhoittumaan hetkeksi, lahdin tutkimaan huonetta yksityiskohtaisemmin. Nappailin hoyrykylvyn valmistumaan ja laskin kylpyammeeseen vaahtokylvyn. Siella sitten siemailtiin shamppanjaa kuin Pretty Womanissa konsanaan. Yllatykset eivat kuitenkaan loppuneet tahan, kun kuulin, etta meille oli varattu aika laheiseen EdenSpa:han samalle illalle. Siella odotti kylpylan hemmotteluhoito, omavalintainen vartalonkuorinta eri ainesosista. C valitsi inkivaarin, mina otin mokkakuorinnan. Hoito oli taivaallinen, paikka ihanan rauhallinen ja tyylikas. Kuorinnan jalkeen kello oli jo 9 illalla paikallista aikaa, kaytiin pikaisesti syomassa (erittain tuliset annokset, huhhuh!) ja lahdettiin takaisin hotellille. Hotellista loytyi normaalitilojen lisaksi myos joogahuone, kaksi kuntosalia ja uima-allas hotellin katolla. Ajeltiin hissilla katolle katsastamaan allas, mallia infinity pool, eli vesi nayttaa tippuvan hotellin reunalta alas. Maisemat olivat upeat ja ilta yha kuumankostea, satuttiin paikalle kattobaarin ollessa tyhjillaan ja Marina Bayn rannassa alkoi samalla hetkella jokailtainen lasershow. Ihailtiin pilvenpiirtajien kyljissa valkkyvaa variloistoa, jonka loputtua palattiin nauttimaan sviitistamme. 

Keskiviikkoaamuna herattiin hyvin levanneina ja vastahakoisesti noustiin sangysta aamiaiselle. Rauhallisen ja herkullisen aamiaisen jalkeen kipaistiin huoneeseen, vaihdettiin uimavaatteet paalle ja ajeltiin hissilla altaalle. Altaassa uiminen oli taivaallista auringon paahtaessa nyt jo melko pilvettomalta taivaalta. Altaasta noustiin vielakin vastahakoisemmin pakkaamaan laukkujamme. Jatettiin tavarat hotellille sailoon ja suunnattiin kohti Chinatownia. Iltapaivasta noudettaisiin laukut ja siirryttaisiin hostellille muutaman korttelin paahan, aivan kaupungin moskeijan viereen.

- - -

This holiday began with some real luxury. C had mentioned few days before our departure that he has arranged something special, a surprise, as a graduation gift for me - and to kickstart the holiday with style. When we landed to Singapore on Tuesday, after money exchange stop we hopped into a taxi and drove to a destination only C and the taxi driver knew. I was excited, looking at the palm trees and skyscrapers from the taxi window. We curved to the city centre of Singapore, and stopped in front of a classy looking hotel called Naumi. I spotted the award sign for "small luxury hotels" as I was gazing the beautiful facade of the hotel. We stepped inside and immediately the polite and pretty asian women served us ice water and asked how we were doing. I was trying to control my emotions, C replied to my surprised stare with a smile. We were escorted to our room, which due to the mistake of the hotel had to be changed last minute: from a Deluxe -room to a Premium -suite. As soon as the lady had left the room, I laughed out loud of surprise and ran through the rooms of our suite to inspect it. Soon our luggage was delivered to the room, followed by two glasses of champagne. 5 star hotel in the city centre of Singapore; I think I should graduate more often.

After we had settled down for a moment, I got up for another investigation-round through the suite. I clicked the steam bath on and set water running for a bubble bath. There I was, drinking champagne in a bubble bath of a 5 star hotel, my Pretty Woman moment. But the surprises weren't over. C told me that we had a spa reservation for that same night, a pampering treatment, full-body scrub. C chose the ginger flavor, I went for mocha. Treatment was heavenly and we felt as if born again. When we left the spa it was 9PM local time already. We grabbed some (super spicy) food and headed back to the hotel for some rest. The hotel facilities offered not only the luxurious rooms & suites, but also a yoga room, cardio and work out rooms and a rooftop infinity pool. Before going back to our room we took the elevator up to the roof and enjoyed the amazing views in the heat of the Singapore night. By chance we got up there just in time for the every evening laser show, admired the flashing colors on the sides of the skyscrapers and after the show headed back down to enjoy our suite.

Wednesday morning we woke up well rested and reluctantly left the bed for breakfast. After the slow and delicious hotel breakfast we hurried back up to our room, changed to swimwear and took the elevator up to the pool. Sun was shining and the morning was hot, getting to the cooling water was pure bliss. Leaving the pool was done even more reluctantly, but we had to head back to pack our bags and leave the awesome suite. We left our bags to the hotel for the day, as we headed towards Chinatown. In the afternoon we would come back to get them and move a couple of blocks to the hostel where we would stay for the rest of our time in Singapore.

Haaveita // Dreams

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut yksi ja sama suuri haave, joka nyt on toteutumassa. Noin 10 tunnin kuluttua nousen koneeseen, matkustan 11,5 tuntia ja laskeudun Kaakkois-Aasian metropoliin, Singaporeen. Sieltä matka jatkuu ensi viikonloppuna kohti pohjoista, Malesiaan. En ole koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolelle, tai käynyt lentokoneen vessassa. Jännittää, mutta onnekseni matkaseura on parasta mahdollista.

Malesiassa ja sen saarilla olisi tarkoitus viettää noin kuukausi, jonka jälkeen suuntana on jälleen Singapore. Mutta tästä se paras osuus vasta alkaa! Singaporessa noustaan jälleen koneeseen ja suunnataan etelään. Paikkaan, josta olen unelmoinut 16-vuotiaasta saakka, jonne olen suunnitellut matkustavani Working Holiday -lomalle ja useampaan otteeseen jopa kerännyt rahaa matkaa varten. Joka kerta lähtö on kuitenkin jostain syystä jäänyt. Nyt olenkin ihmeissäni, kun olen toteuttamassa suurta unelmaani kuin hetken mielijohteesta, ilman minkäänlaisia suurempia valmisteluita. Ehkä aika on nyt sitten vihdoin oikea? Viime vuosien aikana olen itsekin jo alkanut epäillä, pääsenkö koskaan toteuttamaan haavettani. Lentoliput viime viikolla maksettuani vatsassa tuntui perhosia ja hymy hiipi kasvoille, teki mieli hihkua onnesta. Olen viimein pääsemässä unelmieni lammassaarille, upeaan Uuteen-Seelantiin.

- - -

For several years already, I've been dreaming of this one big thing, one place where I really want to go. In about 10 hours, this dream is slowly starting to become reality. We take off from Helsinki-Vantaa and head towards Southeast Asia, Singapore. Next weekend then, we head north from there, to Malaysia. Just to clarify some things, I must add that I've never traveled outside Europe or even used the toilet on an airplane. I'm nervous, but luckily have the best travel companion I could dream of.

After spending a month or so in Malaysia and its tropical islands, we return to Singapore. And this is when the fun part begins. From Singapore we fly south, take a quick nap in Brisbane Australia and continue. We continue to the place I've been dreaming of since I was 16, where I've planned to travel to make a Working Holiday -vacation and even gathered the money for the trip. However, each time the plan has failed for some reason. I'm a bit amazed that I'm actually doing this now, without any preparations. Maybe the time is finally right? During the past years I've begun to doubt the whole thing, maybe I'll never get there, maybe it's only a dream. After purchasing the flights last week I felt the butterflies in my stomach, I couldn't help but smile, I felt like cheering out loud. I'm finally going there, the beautiful islands filled with sheep and extraordinary nature, New Zealand.