Kalifornia

Lähdettiin Portlandista reilu viikko sitten kohti Oregonin luonnonpuistoja. Näkymät olivatkin alkuun kauniita, mutta mitä edemmäs sisämaahan ajettiin sitä autiommaksi maisema muuttui: hehtaari toisen perään laidunmaata, siellä täällä lehmä tai kaksi. Aluetta kutsutaan 'high desertiksi', joka suomentunee sellaiseksi vähäkasvuiseksi ylängöksi. Pettymysten taival jatkui Crater Lakella, jossa oletimme näkevämme upean kraaterijärven, patikoitaisiin alas ja jos vesi ei ole liian kylmää, voitaisiin jopa kastautua. Bikinit jäi kuitenkin laukkuun, sillä vuoren puolivälissä lämpötila tippui pakkasen puolelle, lunta tuiskutti vaakatasossa ja tienvarsilla oli parisen metriä lunta. Alueella talvi kuulemma kestää pitkään, asia joka oitaisiin toki voitu tarkistaa. Heiteltiin hytisten parit lumipallot ja sovittiin, että nyt lähdetään hippulat vinkuen kohti Kaliforniaa.

Reissun kolmas osavaltio, Kalifornia saavutettiin lauantaina. Ajeltiin rannikkoa alas, ihmeteltiin valtavia punapuita, ajettiin autolla punapuun lävitse, yövyttiin paikallisella hevosranchilla, ihmeteltiin auringossa paistattelevia merileijonia, autettiin paikallista miestä etsimään karannutta koiranpentuaan (löytyi!) ja haaveiltiin auringonotosta rannalla (välillä on ollut sateista ja kylmää).

Maanantaina kruisailtiin rannikolta kohti Kalifornian kuuluisaa viiniseutua, Sonoman ja Napan laaksoja. Maisema muuttui kumpuilevaksi, joka puolella näkyi vain viinitarhaa toisen perään. Käytiin useammallakin viinitilalla sekä Sonomassa että Napassa. Osa maisteluista oli ilmaisia, suurin osa (varsinkin nimekkäimmät viinitilat) kuitenkin maksoi jonkun verran. Kahdelle viineistä suhteellisen vähän tietävälle kokemus oli varsinkin aluksi aika jännittynyt: mitä tehdä, missä järjestyksessä, ja mitä jos ei maistakaan niitä luvattuja kahvin tai suklaan makuja? Viinitiloista kaksi (Sterling & Chateu St. Jean) jäi erityisesti mieleen, niin viiniensä kuin kokemuksenkin puolesta. Muutama pullo hyviä viinejä kainalossa hypättiin torstaina autoon ja otettiin suunta kohti San Franciscoa.

Portland, Oregon

Ollaan vietetty viimeiset viisi päivää Portlandissa, tehty ja nähty niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin.

Majoituttiin upeassa Airbnb:ssä Rosewayn naapurustossa, joka on kaunista ja rauhallista omakotitaloaluetta. Hulppeaa huonettakin parempaa oli kuitenkin tutustua näihin ihaniin ihmisiin, Anniin ja Mikeen, jotka jakoivat kotinsa meidän kanssa. Kuluneen viikon aikana ollaan illallistettu yhdessä, juotu hyvää paikallista viiniä ja keskusteltu yöhön asti, pyöräilty ympäri Portlandin naapurustoja kiertäen pienpanimoita (joita on Portlandissa enemmän kuin missään muualla maailmassa), tutustuttu mahtaviin ihmisiin ja laulettu karaokea hämyisessä kulmakuppilassa. Portlandin visiitin piti olla lyhyempi, mutta ei maltettu lähteä näiden upeiden ihmisten luota. Tänään kuitenkin hyvästellään Portland haikein mielin ja suunnataan kohti Oregonin upeita kansallispuistoja.

Osavaltiorajojen yli

Ensimmäiset puolitoista viikkoa matkasta hujahtivat ohi vauhdilla, vaikka toisaalta tuntuu kuin oltaisiin oltu reissussa jo paljon pidempään: niin paljon ollaan ehditty lyhyessä ajassa tehdä ja nähdä.

Matkan ensimmäinen etappi Washingtonin osavaltiossa on nyt paketissa. Auton mittariin kertyi 1200 mailia ajettuja teitä, patikoitiin luonnonpuistoissa vajaat 30 mailia (melkein 50 kilsaa!), nähtiin lukemattomia upeita paikkoja ja koettiin uusia ja jännittäviä juttuja (kuten kuusikaistaisella moottoritiellä suurkaupungin ruuhkassa ajaminen tai kunnan oikeustalolla virheellisesti saatujen parkkisakkojen selvittely; piti kirjoittaa kirje tuomarille!). Telttailusta on tullut arkista ja mukavaa, nukutaan Walmartista ostetuilla ilmapatjoillamme ihanan sikeästi ja paistellaan trangialla (kiitos Krisse & Jens!) amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi.

Seattlen ulkopuolella sijaitseva Olympicin kansallispuisto oli aivan upea paikka: sademetsää ja korkeita vuoria, jäätiköitä ja kilometrien mittaisia hiekkarantoja. Viime viikon kohokohdaksi nousee vierailu Sol Ducin kylpylässä luonnonpuiston kuumien lähteiden äärellä: leirielämän ja patikoinnin uuvuttamina oli sanoinkuvaamattoman ihanaa rentoutua kuumissa altaissa auringonpaisteessa lilluen. Myös ensimmäinen diner-aamiainen jää kyllä lämmöllä mieleen, joskin sen jälkeen piti patikoida ankarasti jotta syödyt herkut saisi edes jotenkuten poltettua. Telttailu on ollut turvallista ja helppoa (ei ole mustakarhuja näkynyt, ei hätää) osavaltion ja valtion ylläpitämillä leirintäalueilla, ja vaikka välillä on patikoilla vähän jännittänyt, tähän mennessä ei ole tullut vastaan maaoravia ja peuroja hurjempia petoja (joskin puuman tassunjälkiä kyllä on nähty).

Nyt nautitaan Portlandista pari päivää, jonka jälkeen lähdetään tutkimaan Oregonin upeaa luontoa. Alla vielä Washingtonin kohokohtia.

Washington: leirielämää ja patikointia

Sunnuntaina päätettiin tutustua Seattlea ympäröivään luontoon hieman lähemmin. Kaupunki on upeiden vuorten ja valtavien luonnopuistojen reunustama, joten täältä löytyy ulkoilmaihmisille tilaa temmeltää.

Päätettiin aloittaa patikointi kevyesti ja valittiin kohteeksi seattlelaisten suosikkikohde, läheinen Mt. Si (1,200m). Reitti oli pilvisenäkin päivänä suosittu ja täynnä ihmisiä. Nousu vuoren päälle ei ollut mikään kevyt sunnuntaikävely: reitti nousi koko ajan jyrkästi ylös saakka, kilometri oli pelkkää nousua. Sinnikkäästi puuskutettiin jalat hapoilla mäkiä ylös ja sadateltiin kun seitsenhenkinen amerikkalaisperhe tuli perässä aivan meidän kannoilla - kuusivuotiaan pikkutytön vetämänä. Vuoren päällä suloiset maaoravat juoksenteli kivenlohkareiden välissä, sumun seasta ei kummoisia maisemia nähty. Alas tullessa reitti oli jaloille melkein yhtä raskas kuin nousukin, autolla huokaistiin helpotuksesta ja tutisevin jaloin lähdettiin ajamaan takaisin Seattleen.

Maanantaina lähdettiin haikein mielin ihanasta Airbnb-kämpästä ja ajettiin hieman Seattlen ulkopuolella sijaitsevalle Dash Pointin leirintäalueelle. Teltalla leiriytyminen on suhteellisen halpaa, 20-25$ yö. Leirintäalueet on hyvin varusteltuja ja siistejä, joka tekee telttailusta varsin vaivatonta. Suurin osa amerikkalaisista retkeilee valtavilla karavaanaribusseilla, joten telttapaikoilla oli vielä hyvin tilaa. Teltan pystytyksen jälkeen käveltiin vielä läheiselle rannalle ihastelemaan upeaa auringonlaskua.

Seattle, Washington

Seattle on ihana kaupunki. Tarpeeksi pieni (reilut 500 tuhatta) ollakseen hallittavissa, upeiden vuorten ja smaragdinvärisen veden ympäröimä. Ihmiset on älyttömän ystävällisiä, aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Tänne on pakko päästä takaisin.

And the adventure begins

6. toukokuuta noustiin lentokoneeseen vatsat täynnä perhosia ja suupielet hymyssä. Kahden kuukauden road trip -loma Yhdysvalloissa edessä, matka Seattlesta New Yorkiin.

Grönlannin yli lennettäessä en voinut uskoa silmiäni, niin kauniita lumen ja jään täyttämiä maisemia ikkunasta näkyi.