Varistyksia // Trembles

Pohjoinen osa Uutta-Seelantia kaytiin lapi varsin tehokkaasti, vajaassa viikossa. Aucklandissa otettiin auto alle ja katsastettiin Coromandelin alue, sitten Rotoruan kautta ajettiin kohti etelaa ja Wellingtonia itarannikkoa pitkin. Sateisen Napierin, mustan merenrannan ja maanjaristyksen jalkeen edessa oli pitempi ajomatka aina Wellingtoniin asti, jossa paiva kului Uuden-Seelannin kansallismuseossa, Te Papassa. Kun torstaina aamuvarhain ajettiin autolautalle koetettiin kuumeisesti miettia mita tehtaisiin etelassa. Lautalla yritettiin nukkua jonkin verran, Chris heratti minut katsomaan kun lahestyttiin Uuden-Seelannin etelaista osaa: maisemat olivat varsin jylhat noilla yksinaisilla saarilla ennen mannerta. Nahtiin muutama delfiinikin lautan rinnalla uimassa!

Lautta saapui Pictoniin, josta jatkettiin matkaa suorinta tieta kohti Kaikouraa, valaiden bongauksesta kuuluisaa kaupunkia. Yovyttiin vain yksi yo hostellissa, illalla katseltiin tahtitaivasta takapihan kuumasta paljusta. Paatettiin jattaa valaat valiin, veneretkia jarjestaa yksi ja ainoa yritys, ja hinnat ovat sen mukaiset. Kaytiin kuitenkin ihmettelemassa Uuden-Seelannin hylkeita niemekkeessa, jossa ne lepaavat paivat, kun ovat ensin uineet yot. Seuraavaksi vuorossa oli Christchurch. En tiennyt mita odottaa talta kaupungilta, jota helmikuussa 2011 koetteli voimakas maanjaristys - sama, joka pian taman jalkeen nostatti tsunamin Japanin rannikolle. Eika kaupunki tosiaan ole viela paassyt aivan jaloilleen. Hostellin loytaminen tuntui toivottomalta, kun joka toinen katu oli suljettu purkutoiden vuoksi. Hostellin saksalaisen omistajan mukaan tuhoutuneita rakennuksia puretaan yha, eika valmiiden rakennusten toimistotiloille ole juurikaan ottajia. Iso maara jaristyksessa kotinsa menettaneista ihmisista on muuttanut muualle. Uudistustoiden pitaisi talla vauhdilla valmistua noin 14 vuoden kuluttua. Kun eilen hostellin keittiossa istuessani kattilat ja pannut alkoivat taas heilua, en ihmettele miksi koko elamansa menettaneet ihmiset muuttivat pois. Kuka tietaa kuinka saannollisiksi isot jaristykset tulevaisuudessa tulevat, kun pienet ovat arkipaivaa? Minua lahinna ihmetyttaa se, miten ihmiset uskaltavat asua taalla. Tottakai kaikkeen tottuu, kaikesta tulee arkipaivaista ajan kanssa, mutta tassa tapauksessa riski on hieman normaalia suurempi. 

Tanaan tehtiin perusteellinen kavelykierros ympari Christchurchia. Nahtiin kokonaisia katuja, joissa jokainen talo oli pimeana ja ulkopuolella oli ilmoitus talon purkamisesta. Keskustan ostoskatu oli taysin tuhoutunut, kokonaisia tontteja aivan tyhjillaan, aivan kaupungin ydinkeskustassa. Illat ovat taalla jo totisesti kylmia, mutta paivat kauniita ja aurinkoisia. Hostellimme puutarhasta loytyy talven kylmaan jotain luksusta, kuuma 'spa pool' palju ja sauna. Koetetaan paasta loylyihin jos joka ilta lammosta ja oluesta nauttivat irlantilaiset jossain vaiheessa kyllastyvat.

Huomenna olisi tarkoitus ottaa alle seuraava vuokra-auto, tanaan luovuttiin farmaristamme. Aluksi ajateltiin etelan talven olevan niin kylma, ettei autossa nukkuminen tulisi kyseeseen, mutta saatiin hyva tarjous matkailukayttoon muutetusta pakusta ja paatettiin ottaa se. Makuupussit, auton mukana tulevat peitot ja tyynyt ja kenties viela lisapeitto pitavat meidat varmasti tarpeeksi lampimina. Liikutaan kohti etelaa lumitilanteen mukaan, suuntana etelan Fiordland eli vuonot ja kenties niiden ylapuolella olevat jaatikotkin. Aikaa talle seikkailulle on 10 paivaa, aina 18. paivaan asti jolloin tullaan takaisin Christchurchiin. Taalta lennetaan taas pohjoiseen, Aucklandiin, 19. paiva, jolloin meille jaa viela muutama paiva aikaa katsella paikkoja aivan Uuden-Seelannin pohjoisimmassa karjessa - ennen paluulentoa Singaporeen.

- - - 

We went through the northern part of New Zealand pretty efficiently, in less than a week. In Auckland we got the car, drove through Coromandel peninsula, made a flu-stop in Rotorua and headed down towards Wellington along the east coast. After Napier, its black stone beaches and the earthquake, we had a longer drive ahead of us, all the way to Wellington where we spent the day in Te Papa, New Zealand's national museum. Early on Thursday morning we drove to the ferry that would take us to South Island. Chris took me out on the observation deck to see the amazing views right when we entered the sound. We even saw some Hector dolphins swimming alongside the ferry!

Our ferry arrived in Picton, where we continued straight towards Kaikoura, city famous of its whale watching possibilities. We stayed just for one night, enjoying the hot pool spa on the backyard of our hostel. We decided not to invest on the whale cruise, there’s only one company doing the tours - and the prices are rather high. Next stop was in Christchurch. I didn't quite know what to expect of this city, that in February 2011 went through a major earthquake - the same one, that later on created the tsunami reaching the coast of Japan. And the city truly is still recovering from the quake. Finding the hostel seemed like a desperate call when every other road was closed due to demolishing works. According to the owner of the hostel, most of the buildings are still demolished and only few rebuilt, and there aren't too many eager people to take the office spaces from the renovated buildings. Continuing this way, the rebuilding should be finished in just about 14 years. When yesterday the pots and pans started shaking again while I was sitting in the hostel kitchen, I understood very well why the people who lost their homes left the city, maybe even the country for good. Who knows what the future brings, how soon the big quakes become everyday life, like the smaller ones are now.

Today we did a walking tour through the city, saw whole blocks with empty houses, "to be demolished" signs outside. What used to be the shopping street in the city centre was now just ruins surrounded by fences. Nights are getting seriously cold down here, although the days are still nice and sunny. Our hostel garden offers a relief for the cold evenings: a hot spa pool and a sauna. We'll try to get in to the steamy heaven, if the warmth and beer loving Irishmen get bored of it at some point.

Tomorrow we're planning to get our next rental car, since today we said farewell to the one that got us here. At first we assumed the southern winter to be too cold for car camping, but since people seem to be doing it down south too and we got a good offer, we decided to go for it. Instead of a regular car, we're taking a camper van with double bed, gas cooker and solar shower. I'm sure we'll stay warm enough with our sleeping bags, the pillows and blankets that come with the car and maybe one more  extra blanket. We'll move towards south, to the Fiordland and maybe the glacier too. We have 10 days reserved for this adventure, on the 18th we'll be back in Christchurch for one night, and on the 19th we fly back north, to Auckland, again. That gives us couple more days to explore the northernmost parts of New Zealand before our flight to Singapore.