Los Angelesin melankoliat jäivät taakse, kun saavuttiin Joshua Treehen. Ei osattu odottaa aavikolta paljoa, mutta paikka oli upea. Valtavia kivirykelmiä, joita on joskus pakko palata kiipeämään, punaista aavikkoa ja aavikon otuksia. Kiipeiltiin valtavien kivipaasien päälle, grillattiin auringon laskiessa ja viritettiin hyvät istumapaikat yötä varten: yön pimeydessä, aavikon keskellä valosaasteen saavuttamattomissa, Joshua Treen taivaalta voi nähdä linnunradan.
Upeat tähdet kirkastuivat taivaalla ja kaikkialla oli hiljaista, satunnaisia kojoottilaumojen ulvahduksia lukuunottamatta (yksi tuli ihan viereen ulvomaan). Linnunradan vyön ja useita tähdenlentoja erotti taivaalta selvästi keskiyön jälkeen. Ihmeteltiin taivaankantta aikamme, kunnes väsymys vei voiton. Aamulla tutkittiin aikamme vielä ympäröiviä kiviä ja mietittiin, miten kiva niitä olisi kiivetä. Hypättiin auton rattiin ja lähdettiin ajamaan läpi aavikon kohti Nevadaa ja Las Vegasia.
No comments:
Post a Comment